Kutsukortissamme luki "vastausta pyydetään 21.6. mennessä". Visioni oli, että juhannukseen mennessä kaikki tulijat olisivat selvillä ja pääsisin suunnittelemaan plaseerausta leppoisasti mökin laiturilla köllötellen.
21.6. 25 henkilöä oli vielä ilmoittautumatta. Siis 25 henkilöä kahdeksastakymmenestä! Seuraavana päivänä äitini laittoi viestiä niille, jotka eivät olleet ilmoittautuneet. Viestissä kyseltiin kohteliaasti, onko kutsu tullut varmasti perille ja montako henkilöä olisi tulossa häihin. Osa vastasi viestiin, että pahoittelut, olin unohtanut ilmoittautua. Tottakai tulemme. Vaan mitä vielä, osa porukasta kirjoitti: kiitos kutsusta, harkitsemme vielä. Ja näitä harkitsijoita riitti 12 henkilön verran.
Meitä on nyt sitten häissä 57 tai 69. Määrä toki tuntuu vähäiseltä, mutta vaikuttaa ratkaisevasti hääjärjestelyihin: jos meitä on 57, mahdumme yhteen tilaan, eikä pöytien kanssa ole ongelmaa (meillähän on siis vuokrattuna pöydät ja tuolit 60 henkilölle). Ja jos meitä on taas 69, joudumme siivoamaan vielä yhden huoneen ja sulhasen isä nikkaroi pöydän. Ja koitapa siinä sitten miettiä plaseerausta! Suurin murhe on tietysti, että joudumme pitopalvelulle ilmoittamaan maksimimäärän, ja jos kaikki eivät tulekaan paikalle, satoja euroja menee hukkaan.
Jos nyt muotoilisin kutsun, kirjoittaisin "vastausta pyydetään mahdollisimman pian, mutta aivan viimeistään 21.6."
Oikeasti tekisi mieli vääntää rautalangasta niin, että pöljemmätkin ymmärtäisivät: "Ilmoita tulostasi mahdollisimman pian, oletpa tulossa tai et. Pyydämme, että ilmoitatte tulostanne viimeistään 21.6. sillä meidän tulee ilmoittaa lopullinen vierasmäärä tuolloin pitopalvelulle."
